Puhallinsoittajan kokemuksia Invisalign-hoidosta
Lähtötilanne:
Alahampaat ovat lapsesta asti olleet limittäin, minkä vuoksi klarinetin suukappale on ohjautunut vinoon. En ollut kiinnittänyt esteettisesti asiaan juuri mitään huomiota, mutta viime vuosina ahtauden tunne
alahampaissa oli lisääntynyt, varmaankin 35 vuotta jatkuneella soittamisella osuutta asiaan. Lisäksi
taaksepäin ohjautuneet etualahampaat rasittivat kitalaen pehmytkudosta, kun kovia ruokia pureksiessa
kitalakeen tuli välillä haavaumia.
Minulle ei siis ollut lapsena tehty oikomista, koska olin siitä itse kieltäytynyt (hammaslääkäri ei
muistaakseni perustellut oikomishoidon tarpeellisuutta). En tiedä, olisinko toisaalta päätynyt
ammattiklarinetistiksi, jos olisin käynyt läpi vuosien mittaisen oikomisen metalliraudoilla – uskoakseni ne
eivät ole erityisen miellyttävät painautuessaan huulta vasten suukappaletta puristaessa. En siis ollut edes
harkinnut oikomista myöskään aikuisiällä, sillä metalliraudat estäisivät täysin ammatin harjoittamisen
pitkäksi aikaa.
Pari vuotta sitten kuulin sattumalta erään muusikkokollegan Invisalign-hoidosta, mutta koska hän ei ollut
puhallinsoittaja, ei osannut myöskään arvioida, sopisiko hoito klarinetistille. Ohitin asian sillä kertaa.
Keväällä 2021 kuitenkin kiinnostuin asiasta uudestaan toisen Invisalignia käyttävän kollegan toimesta. Kävin Hannan vastaanotolla soittimen kanssa ja esittelin, mitä haasteita klarinetin soittaminen tuo
purentaelimistölle. Hanna vaikutti kiinnostuneelta asiasta, ja arvioi, mitä purennalleni olisi tehtävissä
Invisalignin kanssa. Varsinaista ylipurentaa ei edes yritetty lähteä korjaamaan, mutta kävi ilmi, että pelkkä
taakse ajautuneiden etualahampaiden tuominen ulommas vähentäisi huomattavasti kitalaen rasitusta.
Kun vielä selvisi, että asia olisi hoidettavissa niinkin nopeasti kuin parissa kuukaudessa, päätin toimia päivän asiaa harkittuani. Kesäloma oli alkamassa, ja jos hoito saataisiin valmiiksi ennen konserttikauden alkua, ei tarvitsisi jäädä töistä pois ollenkaan. Kiitos pandemian, kesällä ei ollut myöskään soittokeikkoja tiedossa.
Hoidon kulku:
Hoito on asiakkaan näkökulmasta varsin helppo, mutta suosittelisin puhallinsoittajia kääntymään sellaisen
Invisalign-hammaslääkärin puoleen, jolla on joko purentafysiologian tai oikomisen erityispätevyys. Tällöin
hammaslääkäri osaa paremmin arvioida hoidon mahdolliset haasteet jo ennen aloittamista. Hampaiden
alkuskannauksen jälkeen aikaa menee viikko, ennen kuin tietokoneen laskelmat hoidon etenemisestä
saapuvat. Hammaslääkäri voi tehdä suunnitelmaan korjauksia tässä vaiheessa (minunkin suunnitelmaani
korjattiin kahdesti ennen kuin se tyydytti Hannaa).
Suunnitelman hyväksymisen jälkeen meni pari viikkoa, kunnes seitsemän kalvon setti saapui. Tässä vaiheessa kävin vastaanotolla saamassa kalvojen käytön ohjeet, ja pariin hampaaseen tehtiin pientä hiontaa, jotta niitä mahtui liikuttamaan eteenpäin. Kalvoja tuli vaihtaa itse 7 päivän välein. Myöhemmin tosin väliä pidennettiin 10 päivään kesälomien vuoksi. Ensimmäinen kalvo tuntui todella tiukalta, eihän hampaitani ole koskaan aiemmin liikuteltu. Noin minuutin kuluttua kalvon asettamisesta alkukipu oli kuitenkin jo hälvennyt, mutta lievä särky alkoi myöhemmin illalla, kun kalvon paine alkoi siirtyä hampaan juureen. Otin muistaakseni yhden Buranan tässä vaiheessa – se jäikin ainoaksi särkylääkkeeksi. Soittamaan ei kyllä tehnyt mieli ruveta: kun kalvon otti pois syömisen ajaksi, hampaat tuntuivat helliltä. Samoin kalvon ollessa suussa hampaiden pureminen yhteen tuntui epämiellyttävältä muutaman päivän ajan. Tämä toistui ensimmäisen kolmen kalvon kohdalla – ensin lievää särkyä, sitten arkuutta, kunnes pari päivää ennen kalvon vaihtoa mitään särkyä ei ollut enää havaittavissa.
Neljännen kalvon kohdalla ei tullut enää edes alkusärkyä. Kokeilin soittamista, ja sehän onnistuikin
yllätyksekseni ilman mitään ongelmia! Kalvo lisäksi pyöristi mukavasti alahampaiden terävyyttä, joten
kuukauden soittotauon jälkeenkään huuleen ei koskenut. (Huom. Olen käyttänyt soittaessa jo vuosien ajan hammasteknikon valmistamaa akryylipalasta suoristamassa kierojen alahampaiden linjan ja suojaamaan huulta. Tämä oli vähän niin kuin sama asia, mutta ohuempi. ) Vaikka kalvo tuntui todella ohuelta, se kuitenkin jämäkästi piti hampaita asennossa niin, että soittaminen tuntui todellakin miellyttävältä.
Neljännen viikon kohdalla hampaiden linja oli jo muutenkin suoristunut niin paljon, että mitään ”uloketta”
ei enää työntynyt huuleen.
Puolivälissä hoitojaksoa oli vielä vastaanottokäynti, jossa tarkistettiin hoidon eteneminen ja hiottiin vielä
mikroskooppisesti liikuteltavien hampaiden välejä. Kun kaikki seitsemän kalvoa oli käytetty, lopputulos oli täysin suunnitelman mukainen. Suunnitelmassahan yksi hammas oli vielä noin 0,3mm taaempana kuin muu rivistö, mikä olisi ollut aivan tyydyttävä lopputulos – mutta nyt kun oltiin niin lähellä suoraa riviä, kasvoi nälkä syödessä: koska kalvojen kanssa pystyikin soittamaan aivan normaalisti, päätimme jatkaa hoitoa vielä sen verran, että viimeinenkin hammas olisi suorassa. Seurasi jälleen uuden suunnitelman ja uuden kalvosetin odottelua, joten hoidon kokonaiskesto venyi noin puolitoista kuukautta aiottua pidemmäksi.
Suurin haaste oli yllättäen pitää päivittäisen ruokailuhetket niin lyhyinä, ettei 2h ilman kalvoa päivässä olisi
ylittynyt. En halunnut millään muotoa riskeerata hoidon etenemistä, joten kellotin syömätauot
urheilukellolla. Kiirettä sai pitää, mutta onnistuin. Muutaman kerran tosin vietin kolmekin tuntia putkeen
ilman oikomiskalvoja, ja kalvo tuntui takaisin laitettaessa jo kireältä. Eli hampaat todellakin alkavat liikkua
kohti lähtöpistettä välittömästi, kun niihin ei kohdistu ulkopuolista painetta.
Viimeistely ja retentio:
Viimeisen kalvon jälkeen seurasi taas skannaus. Omalla kohdallani soittamisen hampaisiin kohdistuvan
paineen takia retentioksi valittiin kiinteä, hampaiden taakse kiinnitettävä Memotain-retentiolanka, jonka
pitäisi olla tukevin vaihtoehto (muita, yleisemmin käytettyjä retentiolankamalleja on useita).
Se on siis täsmälleen hampaiden pienimpiäkin muotoja myötäilevä nikkelititaanilevystä laserleikattu lanka, joka asennetaan 3D-mallin päälle tehdyn asettimen avulla hampaisiin ja kiinnitetään samalla aineella, millä
hampaat normaalisti paikataan. Jostain syystä minun on vaikea uskoa, että hampaat todellakin pysyvät
ikuisesti paikoillaan pelkän ohuen langan avulla, joten lisäksi tilattiin myös yleensä ainoana retentiona
käytetyt Vivera-yökiskot. Kolmanneksi teetin alahampaisiin uuden akryylipalasen, joka on aiempaa
leveämpi niin, ettei soittaminen kohdista hampaisiin ylimääräistä painetta sekä hampaiden terävä kärki ei
osu suoraan huuleen.
Jännittyneenä odotin, miltä retentiolanka mahtaa tuntua suun sisällä. Häiritseekö se kenties artikulaatiota
soittaessa? Lanka jää paikka-aineen sisälle hampaiden sisäpintojen kohdalla, mutta hampaiden väleissä
pikkuriikkisen paljaaksi. Nämä kohdat tuntuvat kieleen hiukan karkealta – siltä, kuin hampaiden väleissä
olisi lapsuudesta tuttua, keltaista fluorimömmöä. Artikulaatioon en ole huomannut vaikutusta.
Kannattaako ammattipuhaltajan ryhtyä kalvo-oikomiseen?
Jokainen purukalusto on yksilöllinen, joten yhtä vastausta tuskin on. Halusin kertoa oman kokemukseni
siksi, etten itse löytänyt mistään ammattipuhallinsoittajien kokemuksia asiasta erään amerikkalaisen
keskustelupalstan lyhyttä mainintaa lukuun ottamatta. Kannattaa ehdottomasti käydä soittimen kanssa
konsultaatiossa (erikois)hammaslääkärillä, jolla on Invisalign-pätevyys. Jos oikominen koskee myös
ylähampaita, oikomisella on todennäköisesti suurempi vaikutus ansatsiin. Lisäksi ylähampaiden juuret ovat
paljon suuremmat kuin alahampaiden, joten niiden siirtäminen kestää kauemmin. Pari kuukautta riittää
alaetuhampaiden jonkin asteiseen liikutteluun, jos mukana ei ole rotaatiota (juurta ympäröivä kudos reagoi hitaammin kiertoliikkeeseen kuin eteen-taakse –liikkeeseen). Itse tätä on kuitenkin vaikeaa arvioida – olin vakuuttunut, että omat alahampaani vaatisivat vähintään vuoden. Vaskisoittimissa oikomisella on
luultavasti vielä paljon puupuhaltimia suurempi vaikutus äänenmuodostukseen, joten tätä kokemusta ei
kannata pitää yleispätevänä ohjenuorana. Joka tapauksessa kannatti odottaa teknologian kehittymistä, sillä millään muulla kuin Invisalign-metodilla en olisi edes voinut harkita hampaiden oikomista.
On myös tärkeää löytää hammaslääkäri, joka on ”muusikkoystävällinen” ja uskoo, että muusikko on
soittimensa ja ansatsinsa asiantuntija eikä vähättele oikomisen aiheuttamia tuntemuksia sekä antaa
realistisen arvion hoidon onnistumisesta huomioon ottaen purentaan kohdistuvan rasituksen soittaessa.
Kiitokset Hannalle ymmärryksestä ja huolellisesta työstä!
-Reetta (klarinetisti, Tampere Filharmonia)