Hampaiden paikkausmateriaalit ovat kehittyneet huimasti viime vuosina. Aiemmin käytetyt muovi- ja lasi-ionomeerimateriaalit olivat huokoisia ja nopeasti kuluvia, minkä vuoksi niiden pinta muuttui nopeasti karheaksi ja värjääntyneeksi. Joitakin pinnallisia värjäymiä voidaan kiillottaa pois, mutta usein värjäymä on paikan sauman alla eikä sitä voida poistaa. Amalgaami taas näkyy mustana paikkana hampaassa ja ajan myötä värjää myös ympäröivää hammaskudosta sekä välillä myös ientä tai poskea paikan vieressä (amalgaamitatuaatio).
Vanhat paikat on mahdollista poistaa ja korjata hammas uusin materiaalein. Kestävin ja esteettisin materiaali on keramia, jota kannattaa harkita varsinkin, jos halutaan vaihtaa takahampaan iso amalgaamipaikka. Amalgaami on kova materiaali ja muovi ei edelleenkään kestä purentakulutusta takahampaissa yhtä hyvin. Pienemmissä paikoissa muovi on toimiva materiaali. Nykyiset muovimateriaalit mahdollistavat hyvin huomaamattoman paikkauksen ja ne kiinnittyvät tiukasti hampaan kiilteeseen. Useimmissa muovisarjoissa on olemassa erikseen materiaalit hammasluun ja hammaskiilteen korvaamiseen ja esteettiset paikat rakennetaankin kerrostamalla erisävyisiä ja eri tavoin valoa heijastavia muoveja, jotta lopputulos olisi mahdollisimman lähellä luonnonhampaan ominaisuuksia. Nanoteknologian myötä muovit kiillottuvat aiempaa paremmin eivätkä värjäydy yhtä herkästi.
Huonokuntoinen amalgaamipaikka vaihdettu muovipaikkaan.